Asuin Kamerunissa vuosina 2001-2007. Viihdyin suuresti Afrikan keskellä. Olen onnellinen että sain viettää aikaani siellä. Asuin maan pääkaupungissa Yaoundéssa. Jumala on ollut minulle hyvä, kun antoi tilaisuuden siellä elääkseni ja ollakseni.
Jokainen joulu oli erilainen. Olosuhteet vaihtelivat. Joka vuosi tuli muutoksia elämään. Uudistuminen, uusien tilanteiden mukaan suuntautuminen, oli arkitodellisuutta lähetyssaarnaajan työssä.
Joulun sisältö ei muuttunut. Se on ollut koko ajan sama: Jumala on ottanut ihmisyyden Jeesuksessa Kristuksessa. Perustavoite on ollut muuttumaton: julistaa Jumalan suuria tekoja ihmisten keskellä, kertoa ikuisesta rakkaudesta, joka on tullut luoksemme, ottanut olentomme tosissaan ja tullut yhdeksi meistä, jakanut omassa persoonassaan meidän elämämme todellisuuden, ihmisenä olon kaikki ulottuvuudet - kuitenkin ilman syntiä.
Matkustin Kameruniin elokuussa 2001. Joulun 2001 vietin lähetysasemalta. Mieleenpainuvaa oli Nsimeyongin seurakunnan nuorten laulutervehdys. Joulu tuli kuin muinoin Beetlehemin paimenille, laulun saattamana. Pyhän maan yövuorolaiset toki kuuntelivat enkelkuoroa, minä nuorisokuoron raikasta tervehdystä.
Joulun ja uuden vuoden välillä sama kuoro antoi mahtavan näytöksen. Puolensataa laulajaa tempasi yleisön mukaansa. Koko ilta kului laulun, musiikin ja afrikkalaiseen ylistystanssin innostavaan riemuun. Nuoret lauloivat; lapset ja aikuiset tulivat tanssien laulajia kannustustamaan. Vanhukset vapautuivat illan mukana yhteiseen iloon.
Joulu 2002 oli erilainen. Elämääni oli tullut uusi onni. Kameruniin mennessäni olin leski. Mutta syksyllä 2002 elämääni liittyi rakas prinsessa Bamilekealueelta Bakongin dynastiasta. Olin kihlautunut Colette Aureole Langueu Nganoun kanssa 10.11.2002. Sisimmässäni koin rakkauden lämpöä. Suunnittelimme häitämme, jotka pidettiin 18.1.2003. Joulunpyhät menivät pikkuhiljaa oman elämäntilanteen järjestelyihin.
Jouluna 2002 koin myös lähetystyön moninaisuuden. Toisaalla näin pettymystä ja toisaalla uuden elämän voimaa.
Aattona saarnasin Djoungolon kaupunginosassa. Kaksi luterilaista seurakuntaa gbayankielinen 1 ja ranskankielisen Djoungolo 2 järjestivät yhteisen aattohartauden. Tuolloin seurakuntia johti pappi, jolla oli ongelmia ihmissuhteissaan. Hän oli älykäs mies ja erittäin taitava puhuja, mutta silti seurakunnat kärsivät. Tämä tuli näkyviin, kun aattona menin saarnavieraaksi. Paikalla oli vain kymmenes osa seurakuntien aiemmasta kävijämäärästä. (Myöhemmin kun kyseinen pappi lähti ja tilalle tuli kaksi pappia, kun kumpikin seurakunta sai oman palvelijansa, seurakunnat uusiutuivat, tilanne korjaantui. Jumalanpalveluksissa alkoi tavallisina pyhinä käydä 200-350 ihmistä kummassakin.)
Jouluaamuna 2002 Nsimeyongin seurakunnassa tunnelma oli toisenlainen kuin edellisenä päivänä. Kirkko oli täynnä ihmisiä. Puhuin inkarnaatiosta, siitä, että Jumala otti ihmisyyden ja syntyi neitsyt Mariasta.
Messun jälkeen ihmiset tulivat keskustelemaan. Toivoivat, että enemmänkin puhuisin siitä, mitä Jumalan ihmiseksi tulo merkitsee. Kysymys Jeesuksen tosi ihmisyydestä ja tosi jumaluudesta sukeltaa Afrikassa erittäin syvälle kulttuuriin ja ihmisten perustaviin uskomuksiin.
Afrikkalaisessa perinneuskossa puhutaan joistakin päälliköistä jumalana ja ihmisenä, eräänlaisena jumaluuden inkarnaationa. Kun päällikkö perinteisten menojen yhteydessä laulaa, tanssii tai soittaa päällikön rumpua, niin ajatellaan, ettei vain näytellä jumalaa, vaan jumala itse on läsnä.
Niinpä Afrikassa oikea opetus Jeesuksen kahdesta luonnosta on alati tarpeellista ja ajankohtaista.
Jouluna 2003 asuimme Mendongissa, erään pääkadun varrella. Asuinympäristö oli äänekäs.
Läheisistä baareista kuului jyskytystä. Musiikki pauhasi kuin suomalaisissa kuppiloissa, mutta paljon rajummin. Lämpimässä maassa ikkunat ovat avoimia yötä päivää. Ikkunoissa on yleensä hyttysverkot ja ristikot, mutta lasit suljetaan vain sateen ajaksi.
Joulun ja uudenvuoden aikoina kansa juhli valtavasti. Puolentoista viikon aikana oli vaikeaa nukkua, koska soitto jyrryytti yötä päivää.
Musiikissa sinänsä ei ollut vikaa: kauniita, perinteisiä joululauluja. Harmiksemme kukin juottola soitatti omia levyjään toisista välittämättä – ja liian lujaa. Kotiimme saapuessa äänet sekaantuivat epämääräiseksi kakofoniaksi.
Jouluna 2003 Yaoundén uusi luterilainen kirkkorakennus alkoi näyttää kirkolta. Juhlaksi saatiin alttarirakenteet; joulun jälkeen tulivat penkit. Temppeli on yksi Yaoundén kauneimmista helmistä – ei niin iso kuin upeimmat katoliset kirkot, mutta sitäkin kodikkaampi – arkkitektinen koru.
Jouluksi 2004 muutimme uuteen asuntoon Mendongissa. Talo on rauhallisella paikalla ja edessämme avautuu kaunis näköala. Syvän laakson toisella puolella oli uljas vuori. Talo oli äskettäin rakennettu. Monia tavanomaisia varustuksia puuttui. Joulu kului ilman sähköjä ja puhelinyhteyksiä. Olimme kotosalla perheen parissa: Colette, hänen veljentyttönsä Hilary Merveille ja minä.
Jouluna 2005 pidin vuosilomaani. Mutta mihinkäs saarnamies julistamisestaan pääsee. Saarnasin Nsimeyongissa jouluaattona. Oli suuri ilo nähdä vastaanottava seurakunta. Ihmiset kuuntelivat avoimin mielin, kun kerroin heille Joosefista, Mariasta ja Jeesuksen pelastusteosta.
Kerroin siitä miten Jumala on ottanut ihmisyyden Jeesuksessa ja miten juuri tämä on suuri ilon aihe ihmiskunnalle. Maailman pelastus on tullut todellisuudeksi meidän keskellemme.
Päätösosa oli Jumalan ylistystä hänen valtavasta rakkaudestaan ihmiskuntaa kohtaan. Hän on antanut meille Vapahtajan. Joulun sanoma koskettaa meitä jokaista.
Joulun 2006 vietosta kertovat seuraavat kaksi otetta pyhien ajalta.
Jouluaattona kirjoitin: ”On sunnuntai 24.12.06. Aamulla oli jumalanpalvelus Nsimeyongin kirkossa. Kirkkoneuvoston puheenjohtaja TCHOUTA Henri piti liturgian ja seurakunnan kirkkoherra SIMBE Nicodéme saarnasi. Saarnassaan hän puhui siitä, miten hän Norjassa opiskellessaan oivalsi miten Raamatun maailma on monessa suhteessa selvempi afrikkalaisille kuin eurooppalaisille. Täällä näkee lammaslaumoja kadulla. Täällä vanhempi väki ei tiedä ikäänsä tarkoin. Puhutaan vain että se oli siihen aikaan kun se ja se oli lamiidona jne.
Saarnan ja kolehdin jälkeen liturgi aloitti kertomalla kuinka monta ihmistä oli paikalla, 273 henkeä oli läsnä. Samalla hän hymyä virnistellen kysyi että missä ovat melkein kaikki naiset, kun valtaosa läsnäolevista on vain miehiä ja lapsia. Yhteinen vastaus kuului että ovat kotona joulua valmistelemassa. ”
Jouluaamuna kirjoitin:
”On jouluaamu 25.12.2006. Kristus on syntynyt. Inkarnaation suuri ihme on todellisuutta. Jumala on ottanut ihmisyyden. Ihmisyys on yhdistetty Jumalaan. Mikä ihmeiden ihme: Luoja ottaa luomakunnan huomaansa. Meidät pienet olennot maan päällä hän on liittänyt itseensä. Ihmisyys on pelastettu ja tulevaisuuden toivo on auennut kaikille sukupolville.
Eilen illalla aattoiltana Nsimeyongin kirkossa oli tilaisuus, jossa esiintyivät pyhäkoululaiset ja nuorten teatteriryhmä. Ohjelman piti alkaa 16.30, mutta täkäläiseen aikakäsitykseen liittyen alkuun päästiin vasta noin puoli seitsemältä illalla. Koko odotusajan pyhäkoululaiset lauloivat keskenään ja samalla antoivat paikalle oleville mielikuvan siitä, miten valtavasti nuoret opettajat ovat tehneet työtä ryhmien kanssa.
Nsimeyongin pyhäkoululaisilla on kolme kuoroa: ranskankielinen, englanninkielinen ja edistyneempien laulajien kuorot. Illan aikana pyhäkoululaiset lauloivat ja lukivat raamatunlauseita. Heidän kaksi tanssiryhmäänsäkin esiintyivät. Opettajat antoivat osallistumisen kannustamiseksi palkintoja niille, jotka olivat edistyneet parhaiten tai joiden esimerkki oli muita kannustava.
Nuorten näytelmäryhmän vetäjänä on NGANOU Guilene. Hän on teatterialan ammattilainen ja tulokset ovat sen mukaisia.
Illan esitystä varten hän oli tehnyt käsikirjoituksen, jossa yhdistyvät tekstiuskollisuus raamattua kohtaan, mutta samalla siinä on syvällinen yhtymäkohta nykyiseen afrikkalaiseen kristilliseen ajattelutapaan.
Roolien kuviointi ja esiintyjien valmentaminen on myöskin viimeiseen asti hiottua. Samalla annetaan yhtymäkohtia nykyisen seurakunnan lähihistoriaan. Vanhan Simeonin kävelytavassa oli eilen illalla jotain samaa kuin tänä vuonna edesmenneellä seurakunnan entisellä äitihahmolla Gogolla. Askellus, kävelykepin asento ja ryhdin täsmällinen asetus Gogon ilmeisiin antoi läsnäolijoille Simeonista sellaisen mielikuvan, että tämä Jeesuksen siunannut profeetta oli pitkään ja uskollisesti palvellut Herraa ja järkähtämättömästi julistanut evankeliumia omassa ympäristössään.
Herodeksen ilmeissä oli samaa kuin ranskalaisen siirtomaavallan edustajien töykeässä tavassa kohdata tämän maan kansalaisia. Elisabetin ja Marian tavassa voi tuntea afrikkalaisen naiset tavan kokea ja elää. Ilosanoman kuultuaan vanha Elisabet alkoi tanssimaan kuin suuren lahjan saaneet vanhemmat naisihmiset täällä tekevät. Kun he ovat onnellisia niin kotona alkaa riemutanssi ilon ilmaisemiseksi. Marian tavassa taas oli jotain samaa kuin kamerunilainen nuorikko kokee saatuaan vastaanottaa kosintatarjouksen.
Joosefin saatua unessa viestin että piti lähteä Egyptiin pakoon eleiden ja puheenparsien fraasitus toi mieleen monien täkäläisten tavan kertoa enneuniaan ja sitä miten näitä tulkitaan.
Illan suuri näyttämösuoritus julisti Raamatun joulusanomaa afrikkalaiseen kulttuuriympäristöön. Kulttuurikäännös pitäytyi uskollisuuteen Jumalan sanaa kohtaan samalla kun se kosketti nykyihmisen elämysten syväulotteiseen olemukseen.”
Kiitän Jumalaa, että olen saanut elää ja työskennellä Kamerunissa. On ollut suuri ilo ja etuoikeus elää sikäläisten ihmisten seurassa ja riemuita Herramme hyvyydestä meitä kaikkia kohtaan.
Matias Roto Rovasti Someron seurakunnan lähetyspappi www.roto.nu